EU:n energiariippuvuus Venäjästä on katkaistava

Osa III: Energia

 

Kirjoitus on kolmas ja viimeinen osa näillä sivuilla julkaistavaa trilogiaa, joka käsittelee Suomen, Venäjän ja EU:n tulevaisuutta ja keskinäisiä suhteita Ukrainan kriisin valossa. Osa yksi (EU ja Venäjä) löytyy täältä, ja osa kaksi (Suomi ja Nato) täältä.

 

Viikon aikaisemmat tekstini käsittelivät niitä askelia, jotka EU:n ja Suomen on otettava selvitäkseen Ukrainan kriisistä vahvana. Tässä tekstissä katse on taloudellisessa riippuvuussuhteessa ja sen vaikutuksissa pitemmällä tähtäimellä. Erityisesti huomio kiinnittyy energiariippuvuuden seurauksiin.

 

Ukrainan kriisi on vakavin selkkaus Euroopassa tällä vuosituhannella. Tilanteen vakavuus on ymmärretty laajalti sekä Suomessa että Euroopassa. Silti EU:n sekä jäsenmaiden vastaus on ollut hajanainen ja heikko. Syy tähän on yksinkertainen: enemmistö jäsenmaista on taloudellisesti jollain tasolla riippuvaisia Venäjästä. Kukaan halua olla se, joka ensimmäisenä maksaa kriisistä.

 

Energian saannin turvaaminen ja sen hinnan pitäminen kurissa on Euroopan taloudelle elintärkeää. Samaan aikaan yli kolmasosa Euroopassa käytettävästä öljystä ja maakaasusta tulee Venäjältä. Turvallisuuspoliittisesti jokainen tietää, ettei tämä ole hyvä yhtälö.

 

Nykytilanteeseen päädyttiin taloudellisesti pätevistä syistä. Eurooppa tarvitsi halvempaa energiaa, ja Venäjä kaipasi uusia, laajempia markkinoita varsinkin maakaasulle. Poliittisesti ajatus ei suuresti innostanut kumpaakaan osapuolta, mutta taloudelliset hyödyt saivat osapuolet elämään siivoa rinnakkaiseloa pitkään.

 

Nyt toive on, että rinnakkaiseloa on mahdollista jatkaa niin pitkään että muut vaihtoehdot ehditään tutkia ja ottaa käyttöön. Poliittiset syyt muiden keinojen etsimiseen ovat selvät. Kuitenkin myös pitkän tähtäimen taloudellinen järki osoittaa suunnan oikeaksi. EU:n on saatava energiansa tulevaisuudessa varmoista ja luotettavista lähteistä.

 

Tämä ei tarkoita, että tuonti Venäjältä pitäisi lopettaa kokonaan. Ilman itänaapurin energiaa eläminen on käytännössä mahdottomuus, ja suomalaisittain siihen pyrkiminenkin heikentäisi kotimaisten yritysten lähtökohtia huomattavasti. Kyse on energiaomavaraisuuden parantamisesta, tuotantopohjan monipuolistamisesta sekä ennen kaikkea toimitusvarmuuden takaamisesta. Mitä laajemmalla ja terveemmällä pohjalla tuomme ja tuotamme energiaa Eurooppaan, sitä varmempia voimme olla etteivät kuljetukset häiriinny kriisin yllättäessä.

 

Energian kasvava tarve on varmimpia totuuksia mitä tulevaisuudesta tiedämme. Kysessä on modernin yhteiskunnan kriittisin hyödyke. Geopoliittisesti on selvää, että tämä painostuskortti on syytä ottaa Putinilta pois. Mitä vaihtoehtoja meillä on syntyvän energiavajeen paikkaamiseksi?

 

Sekä kotimaista että mantereen laajuista omavaraisuutta on lisättävä. Energiaa on tuotava useammasta eri kohteesta, tuotettuna useammasta eri lähteestä. EU-maiden välille on luotava toimivat yhteiset energiamarkkinat ja verkko, jolla ylimääräisen energian siirto sinne missä vajetta on olisi yksinkertaista, energiatehokasta ja kannattavaa kaikille osapuolille.

 

Ydinvoima on edelleen tehokas ja turvallinen vaihtoehto, jota voidaan lisätä. Saksan päätös ajaa ydinvoimalansa alas näyttääkin nykytilanteen valossa hätiköidyltä ja epärealistiselta.

 

Tulevaisuus on edelleen uusiutuvissa energialähteissä, mutta se vaatii suurta teknologista kehitystä. Erilaisia uusiutuvia tulee kehittää ja käyttää kestävästi niin paljon kuin mahdollista. Tähän pääseminen vaatii vääristävien ohjausmekanismien osittaista purkamista niin, että panostaminen teknologian kehittämiseen ei kuitenkaan kriittisesti vaarannu. Kannustinten tulee olla oikeassa suhteessa ja oikeassa paikassa tulosten luomiseksi. Painotuksen tulee olla innovaatiossa, ei tehottoman energian tuottamisessa lähes täysin valtion tuella.

 

Kotimaisittain uusiutuvaan panostaminen tarkoittaa ennen kaikkea metsästä saatavan biomassan käyttöä energiantuotantoon. Suomessa on suuri reservi uusiutuvaa, helposti saatavaa energiaa joka kerätään vaivattomasti metsäteollisuuden sivutuotteena. Metsänhoitomme on tällä hetkellä erittäin kestävällä tasolla, raaka-ainetta kasvaa selvästi enemmän kuin ehdimme kaataa.

 

Liuskekaasun saapuminen mahdollistaa myös omavaraisuuden lisäämisen, kunhan eurooppalaiset löydökset saadaan hyödynnettyä. Tähän mahdollisuuteen tarttumista on eri maissa epäröity pitkään, mutta nykyisessä tilanteessa valinta on lähes välttämätön jos energiariippuvuutta Venäjästä halutaan vähentää.

 

Tuontienergian suhteen olisi tietenkin oleellista suosia demokraattisista valtioista tuotavaa raaka-ainetta aina kun tämä on mahdollista, yksinkertaisesti siitä syystä että riskit ja häiriöiden todennäköisyydet ovat pienemmät. Markkinaehtoisessa maailmassa mahdollisuudet tähän ovat lopulta rajalliset, mutta kustannusten yhtälössä vakaudella ja ennustettavuudellakin on syytä olla arvonsa.

 

Jokainen askel on suuri muutos nykyisestä ja vie aikansa toteuttaa. Realistisesti ajatellen aikajänne esitetylle kokonaisuudelle on lähellä kahtakymmentä vuotta, eli akuuttiin tilanteeseen ratkaisua ei ole nähtävissä. Nämä askeleet on kuitenkin syytä toteuttaa, jos haluamme luoda edellytykset vakaalle ja rauhanomaiselle Euroopalle pitkälle tulevaisuuteen asti.

 

Venäjän etu on ylläpitää nykyistä riippuvuussuhdetta mahdollisimman pitkään. Tilanne antaa maalle avaimet Euroopan ohjaamiseen taloudellisten voimien kautta.

 

Putin ei ole vallassa ikuisesti ja on hyvin mahdollista, että tulevaisuuden Venäjä näyttää taas hyvin erilaiselta kuin nykyinen pullisteleva pyrkyrisuurvalta. Jos näin käy, on se positiivinen asia koko mantereellemme. Mutta tämäkään kehitys ei poistaisi sitä tosiasiaa, että päätöksentekomme avaimet eivät ikinä saisi olla yhden ja saman tahon kontrolloitavissa.

 

Hajauttamalla ja monipuolistamalla energian tuotanto- ja tuontipohjaamme turvaamme yhden, kriittisen osan tulevaisuudestamme.

petrisarvamaa
Kokoomus Helsinki

Europarlamentaarikko vuodesta 2012.
Euroopan parlamentin suurimman ryhmän EPP:n puheenjohtaja talousarvion valvontavaliokunnassa, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäsen, budjettivaliokunnan varajäsen sekä budjetti- ja rakennerahastotyöryhmän varapuheenjohtaja. EU-Yhdysvallat- sekä EU-Venäjä valtuuskunnissa.
CNN 1989. YLE:n TV-uuutisten ulkomaantoimituksen päällikkö 1997-2002. Washingtonin pääkirjeenvaihtaja 2002-2006. A-studion journalistinen vetovastuu 2007-2009. Vuoden 2019 Eurovaaleissa 64 560 ääntä.
petri.sarvamaa@europarl.europa.eu
http://www.petrisarvamaa.eu

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu