*

Petri Sarvamaa Järjen asialla.

Turvallisuuspoliittinen muutos pitäisi tunnistaa

Taas ryöpsähti. Mistä tämä hirveä meteli? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa? Katsotaanpa ensin ihan rauhallisesti, mitä pääministeri YLE:n haastattelutunnilla oikein viestitti.

Sitten kerron, mikä tässä se varsinainen ongelma on. Mistä se meteli pitäisi nostaa.

Pääministeri Stubbin pääviesti oli tämä: Suomi on sitoutunut EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Hän totesi olevansa huolissaan siitä, että sisäpolitiikassa esiintyy selviä irtiottoja tästä Suomen linjasta:

"Meillä on tahoja Suomessa, jotka reagoivat Venäjän toimiin samalla tavalla kuin Suomi reagoi Neuvostoliiton toimiin joskus aikoinaan", Alexander Stubb sanoi.

Toimin itse EU:n poliittisen keskustelun ja päätöksenteon ytimessä. Tiedän täsmälleen, mistä pääministeri puhuu, kun hän sanoo:

"Tästä ei pidä olla minkään näköistä väärinkäsitystä, minkään näköistä häröilyä. En pidä siitä että useat tahot halusivat irtautua EU:n sanktiopolitiikasta."

Saksalaiset, hollantilaiset ja liettualaiset kysyvät minulta Brysselissä, mitä se Suomi oikein meinaa? Miten teillä voi olla ulkoministeri, joka esiintyy kuin Venäjä olisi edelleen se Venäjä, jonka kanssa hakeuduimme yhteistyöhön seitsemän vuotta sitten?

Puolalaiset ja virolaiset kysyvät, missä on Georgia, missä on Maidan, missä on Malaysian Airlines? Venäläisethän lentävät teidän ilmatilassanne, koukkailevat teidän matkustajakoneidenne seassa? Nehän valehtelevat kaikesta, mitä tekevät?

Ja Suomessa meillä on Suomen Keskusta. Sen puheenjohtaja Juha Sipilä ei "ihan nyt hahmota, missä nämä suuret erot (ulkopolitiikassa) nyt sitten on." (HS 15.12.)

Minäpä kerron, missä ne ovat.

Sipilä on ollut enimmäkseen hiljaa, mutta europarlamentaarikko Paavo Väyrynen ja kansanedustaja Paula Lehtomäki ovat puhuneet. He puhuvat kuin Euroopan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ei olisi tapahtunut sitä totaalista muutosta, joka siinä on tapahtunut.

Olen itse todistanut useita kertoja, miten Väyrynen on eri pöydissä Brysselissä tuominnut EU:n Venäjä-politiikan "typeränä". Varmemman vakuudeksi hän niittasi kantansa mustaa valkoisella jo 17.3. omassa Puheenvuoro-blogissaan näin:

"Suomen tulee pidättäytyä äänestyksessä ja ilmoittaa, että emme pane pakotteita omalta osaltamme täytäntöön sillä perusteella, että meillä on päätöksen toteuttamisessa suuria vaikeuksia. EU:n perussopimuksen mukaan tämä menettely on mahdollinen."

http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163346-suomen-tulee-jattaytya-pakotteiden-ulkopuolelle

Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittista työryhmää vetävä Seppo Kääriäinen nojaa myös vahvasti vanhaan kaavaan. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa vaikuttava, kolmannen kauden kansanedustaja Antti Kaikkonen oli viime keväänä kanssani samassa vaalipaneelissa Suomi-Venäjä -seuran tilaisuudessa. Siis saman seuran, jonka puheenjohtajana Keskustan Paula Lehtomäki toimii. En ollut uskoa korviani. Kaikkonen voitti Venäjän suhteen "viisaassa" varovaisuudessaan SDP:n ulkopoliittisen äärivasemmiston edustajan, Kimmo Kiljusen 6-2.

Europarlamentaarikoilla, entisellä pääministerillä Anneli Jäätteenmäellä ja pitkäaikaisella EU-komissaarilla Olli Rehnillä ei ole ollut asiasta paljon sanottavaa. Ei siis mikään ihme, että kuva Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanneanalyysistä on näyttänyt olevan ajalta eP (ennen Putinia). Samaa todistaa kollegani Liisa Jaakonsaari (sd.) tällä samaisella palstalla:

http://liisajaakonsaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182421-uutta-lahentymista-venajaan-tarvitaan

Kunnes puheenjohtaja Sipilä toisin linjaa, Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja näyttää nojaavan siihen maailmankuvaan, jolla Suomi hoiti Venäjä-suhdetta ennen EU-jäsenyyttä ja ennen kaikkea ennen viime vuosina tapahtunutta tyrmistyttävää Venäjän oman ulkopolitiikan muutosta.

Paula Lehtomäen johtama Suomi-Venäjä -seura on erinomainen esimerkki Suomen pysähtyneestä idänsuhteesta. Tunnelma on kuin museossa. Venäjä on Venäjä, meille aina tärkeä.

Ja tämä on juuri se iso asia, josta se "meteli pitäisi nostaa", kuten alussa totesin. Suomessa vallitsee tällä hetkellä vakava ulkopoliittinen hämmennys puolueiden keskuudessa. Keskusta ei ole tässä mitenkään yksin, vaikka ehkä yhtenäisimmin "pihalla".

Suurista puolueista SDP ja Perussuomalaiset näyttävät myös olevan tilannepäivityksen tarpeessa. Kun maailma ympärillä muuttuu, menee kolme Suomen neljästä suurimmasta puolueesta "vanhoilla kalvoilla". Vähän niinkuin "kyllä se siitä suttaantuu, Venäjä on meille tärkeä" -pohjalta.

Näihin vanhoihin kalvoihin on pysyvästi liimattu myös se "Optio kyllä, mutta ei kuitenkaan Nato-jäsenyyttä" -tarra, joka on suoranaista kansan huijaamista retoriikalla, jota ei yhdessäkään Nato-maassa ymmärretä eikä tunnusteta.

Tämä on suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuri ongelma, ehkä jopa kohtalonkysymys. Kun politiikka pitäisi päivittää ympäröivään todellisuuteen, on seinällä väijyvä vanha varjo liian suuri. Sen yli ei päästä.

Totta kai Venäjä on meille tärkeä. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Alueellista koskemattomuutta täytyy ehdottomasti kunnioittaa, kansainvälistä oikeutta täytyy noudattaa. Tämä on se EU:n linja, josta ei pidä olla minkään näköistä väärinkäsitystä, kuten pääministeri Stubb totesi.

Mutta uskokaa tai älkää, muu Eurooppa menee menojaan. Meidän suomalaisten pitäisi vain pystyä oikeasti päättämään, olemmeko me lopulta läntisten demokratioiden viiteryhmässä, vai emme. Vuodesta 1995 asti siitä ei ole vallinnut epäselvyyttä. Toivottavasti ei vallitse jatkossakaan. Nyt sitä jo kysytään.

Halusimme tai emme, tämä on myös se kysymys, jota ulkomaiset kirjeenvaihtajat ensi huhtikuun vaali-iltana tarkkailevat kaikkein eniten.

Kyllä, minua ahdistaa. Että näin se vain on, vuonna 2015.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Muutama viite ajatus puolueellisuudesta.

EU parlamentikot ovat pienen pieni ryhmä, joita ohjataan yli 50 000
virkamiesryhmän ja näiden lobbauksen voimin.

Siellä ei parlamentaatikolla ole oikeutta esittää lakialoitteitakaan.

Ryhmä perustettiin viemään eteenpäin jo yli sata vuotta sitten tehtyjä
patentti suunnitelmia. Koko maailman elämä on koodattu, kemiallisin
merkein. Niiden omistus määrää vallanpidon, koska kaikki teollisuus
on keskittynyt patenttien omistusten ympärille. Kauppasota on juuri

Niinpä maailmaa eniten vielä johtaa, ns. ympyrät ympyröiden sisällä,
petrokemikaaliteollisuus, joka on tehnyt parhaansa, jotta kaikki
riippuisi siitä teollisuudesta. Luoton laajennus mahdollisti myös
heidän valta asemansa. Turvallinen energian kehityskin on ollut
jumissa. Heillä on tietenkin oma kalustonsa uhkan ylläpitämiseksi,
josta nyt saamme nauttia. Kiina ja Venäjä ovat kuitenkin muuttaneet
mielensä, ja haluavat rauhaisan maailman. Väkilukukaan ei ole uhka,
koska siihen perustuva tieto on väärä. Maataloutta myöten valta meni,
terveellisen elämän puolesta, roska leviää rahan teon varjolla.

Maailmassa ei haluta sotaa. Idässä on huomattu, että kemikaalisotkun
myötä koko ihmiskunnan häviäminen on jo suuri uhka ilman sotaakin.
I G Farbe, joka muodostui kolmesta jättilääkefirmasta, loi vetypommin.
Kemikaalit kaikessa ovat tuhoamassa geenitasolla elämän uusiutumisen.
Tämän päivän syntymäpäivä sankari maalasi tätä politiikkaa jo tauluihinsa ennen maailman sotia. Niissä näkyy kaikki ajatukset, mitkä
olivat vallalla silloin, kuten tänään. Valta on vaarallista...

Käyttäjän ariprihti kuva
Ari Prihti

Maailma menee aina eteenpäin,eikä aina parempaan suuntaan.Näin Suomen Kuvalehti."Muun muassa kokoomuksen tiedotuspäällikkönä ja monien porvarillisten lehtien päätoimittajana toimineen Jarmo Virmavirran mukaan EU-kansanäänestyksen äskettäin olleiden 20-vuotisjuhlien yhteydessä olisi voitu viettää myös Suomen ulkopolitiikan hautajaisia.

”Maisema on olennaisissa asioissa masentava”, Virmavirta kirjoittaa uudessa Kanava-lehdessä.

”Suomen ulkopoliittisella johdolla ei ole poliittisia suhteita Moskovaan, olemme kauppasodassa Venäjän kanssa. Natisevassa Brysselissä saamme kiitosta kuin uskollinen luppakorvainen koira saa. Edes siniset silmämme eivät pelota. Teemmehän kuten isäntä käskee, häntä heiluu.”

Suomi-kuva on kaiken lisäksi hämärtymässä yhä pahemmin. ”Ulkopolitiikkamme selittäjänä kansainvälisillä palstoilla toimii muotikirjailija Sofi Oksanen linjanaan itseruoskinta. Hän saa tilaa Frankfurtin kirjamessuilla, tasavallan presidentti on kuuntelijan roolissa.”

Miksi näin on päässyt käymään, Virmavirta kysyy, ja luettelee itse muutamia syitä:

”Ensinnäkin 1990-luvun alusta alkaen Suomen poliittisen eliitin kaikki ulkopoliittinen energia on suuntautunut asioiden hoitoon Brysselissä. Moskova jäi syrjään osin siksi, että Venäjä vaipui kaaokseen. Eurooppa-idealismissamme aloimme myös uskoa siihen, että geopolitiikka on loppu.”

Virheisiin kuuluu myös 2000-luvun alussa voimaan tullut valtiosäännön uudistus. Virmavirran mielestä sillä ”ei ollut ulkopolitiikan osalta paljonkaan tekemistä suomalaisen tradition kanssa”. Uudistus sotki ulkopolitiikan johtamisjärjestelmän ja riisui muutenkin presidentin valtaa.

”Sitäkin perusteltiin myös stignafuulialla EU-jäsenyys”, Virmavirta huomauttaa. ”Se kelpasi mihin tahansa lähtöön.”

Virmavirran mielestä on poliittinen paradoksi, että Suomea ajaa nyt läntiseen sotilasliittoon Natoon nimenomaan hänen oma vanha puolueensa kokoomus.

”J. K. Paasikivi, kokoomuksen aiempi puheenjohtaja, kehotti katsomaan kartasta missä Suomi on. Paasikiven perilliset ovat unohtaneet oppi-isänsä kehotuksen. Maailman muuttuessa on alettu kuvitella, että muutos on siirtänyt Suomen maantieteellisestikin johonkin uuteen paikkaan, ehkä Euroopan ytimeen.”

Virmavirran mukaan oli ehdoton virhe, että Suomi ei tehnyt EU:hun liittyessään yhtään Venäjää koskevaa varaumaa. ”Ei edes sikojen hyväksi kuten Tanska”, hän piruilee. Lopputuloksena Suomi on ”liukunut vuoden 1941 tilanteeseen, jossa se lännen tukiessa on ajautunut vastakkain Venäjän kanssa”.

Virmavirta vaatii kokonaispohdintaa, jossa käytäisiin läpi muun muassa geopolitiikan muutokset, globaalin markkinatalouden vaikutukset ja tiedonvälityksen teknologiset ja sisällölliset muutokset Suomen näkökulmasta.

”Hyvä olisi jos tällainen doktriinipohdinta käytäisiin presidentin ulkopoliittisen johdon suojissa, ettei se sekoittuisi päivänpoliittisiin kysymyksiin.”

”Elleivät ulkopolitiikan askelmerkit selviä paremmin, tulee vielä kirjoitettavaksi viimeinen luku nimeltä Suomen ulkopolitiikan loppu.”

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tuon voi tiivistää ymmärrettävään muotoon: "geopolitiikka" tarkoittaa Neuvostoliittoa eli Venäjää ja perustuslakipölinä vahvaa presidenttiä eli uutta Kekkosta. Näinhän se on: kun tilanne rajoilla kiristyy, kaivataan turvallista isähahmoa - joillekin se on hyvänä tsaarina esiintyvä Putin.

Virmavirta ja muut 1970-lukulaiset eivät ymmärrä, kuinka syvällisesti kommunismin romahdus muutti Venäjää ja uutta Itä-Eurooppaa. Ihmiset saivat maistaa vapautta eivätkä taivu noin vain uuteen hirmuvaltaan. Suomessakin muututtiin sen verran, ettei suomettajilla ole enää poliittista tulevaisuutta.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Asiallinen teksti ja tuiki tarpeellinen selvitys Sarvamaalta.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Vai, että oikein läntiset "demokratiat". Virtuaalimaailmassa killuva öljyriippuvuuden takia sotia järjestelevä banksterikratia olisi osuvampi kuvaus tilastamme. Tulkaa jo pois sieltä EU-ytimistä murusia keräämästä, olisi Suomi niminen valtio ja sen kansalaiset pelastettavana. Blogisti palaakin etuajassa, kun Stubbi ottaa äänivyörypaikkansa onnelastaan eduskuntavaalien jälkeen.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

EU/EMU:ssa vallitsee kestämätön demokratiavaje ja taloudenpito nykyisellä sanelupoliittisella hajoita ja hallitse-mallilla. Yhteiskansallinen integraatioaste on surkean huono. EU/EMU seisoo horjuvilla ja Potemkinin kulisssimaisilla savijaloilla ennen korttitalonsa romahtamista. Jäsenmaat ovat vain lypsylehmän roolissa. Tukijaisia tukijaisten perään. Taitavat "finanssiauervaarat" ja talousmafia johtaa koko EU/EMUn orkesteria?

Veroparatiisit lypsymiljardien jemmoina ja vararahastoina.Milloin muuten veroparatiisit asetetaan luvatusti "mustalle listalle" kuten edellinen verokomissaari katteetomasti lupaili? Vai onko bluffipuheet EU/EMU:ssakin muotia kuten Kataisen sateenkaarihallituksessakin?

Suomikin jo rupusakin joukossa, siihenkö oli niin kova hinku? EMUun vielä ilman kansanäänestystä juntaten ja pakottaen. Sitä saa mitä hosumalla tilaa.

NATO-optio on hyvä olla takataskussa pahojen päivien varalta. Onko se aika nyt, jäänee viisaampien harkittavaksi. Suhteet pitää olla kunnossa joka tapauksessa kaikkiin ilmansuuntiin, jotta Suomi pärjäisi maailman markkinoilla. Suomen etu on EU/EMU:n etua tärkeämpi jo geopoliittisesta asemasta johtuenkin. Suomen pitää pysyttäytyä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella. Se on realiteetti, josta ei pidä tinkiä.

Tarja Parkkila

Perinmältään kysymys on katolisen kirkon (Rooma) ja ortodoksisen kirkon (Venäjä) ikiaikaisista erimielisyyksistä.

Eurooppaa johtavat ja lobbaavat edelleen aatelissuvut. Euroopan unionin tarkkailijajäseniä ovat Maltan ritarit, jotka kuuluvat myös paavin hallinnollisiin elimiin.
Kirkkojen yhdistymistä paavin kirkkoon (Ekumenia) on ajettu jo pitkään, tämä on pohjalla koko Euroopan yhdistymisessä.

Mielenkiintoista tässä tulee olemaan Saksan kiinnostus Paavin istuinta kohtaan, koska aikoinaan sitä vastaan kapinaan nousi juuri Saksa.

Saksalaiset ylpeilevät myös sillä, että kaksituhatta vuotta sitten germaaniheimo keruskien päällikkö Arminius joukkoineen voitti Teutoburgin tastelussa kolme Rooman Augustuksen legioonaan, eikä Rooma näin ollen saanut heitä alustalaisekseen.

Tapahtuuko luterilaisuuden ja katolisuuden yhdentyminen paavin kirkkoon, vai tuleeko kato koko kristillisyydelle, jää nähtäväksi. Hengetön kreikklainen demokratia-aate ja EU:n aina vain lisääntyvä rahantarve tuskin tulevat kantamaan yhteisöä, koska maailma on luopumassa elitistisistä joukoista, kuninkaallisista ja aatelisista hallitsijoista. ( ns.vapaat miehet)

Tavalliset Ihmisen pojat ovat nyt pilvissä ja keskutelelevat enenevässä määrin netissä. Hetkelliset vihollisuudet jauhautúvat keskuteluissa, kun opitaan oikeasti katsomaan asioita myös toisen näkökulmasta, eikä ole mahdollisuutta heti etsiä kättä pitempää toisen murhaamiseksi.

Maailma tulee vielä muuttumaan suuresti.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Keskustalla on myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen työryhmä, jota vetää Seppo Kääriäinen.

Vuoden 1987 vaalien jälkeen oli nimenomaan Kääriäinen, joka veti esiin "Moskovan kortin". Vaalivoittaja kokoomusta ei voinut ottaa muka hallitukseen ulkopoliittisista syistä oli edelleen peruste.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Meppi Sarvamaa sekoittaa sujuvasti muiden maiden sisäpolitiikkaan sotkeutumisen ulkopolitiikkaan.

Suomella nyt ei sattumalta ole omaa ulkopolitiikkaa, eikä sisäpolitiikkaakaan, koska kunnat ja ihmiset jätetään oman onnensa nojaan selviytymään fantastisten tukipakettien ja korkotuottojen kylvämisestä maailman tuuliin. (valtion veloista maksettu eurojäsenyysmaksun ohella korkoja yksityisille sijoittajille 74 mrd €)

Karmeinta on, että Kokoomuksen keskeiset vaikuttajat haluavat toistaa aateveljensä Erkon virheet 30-luvun lopulta. Valtioiden välillä ei ole ystävyyssiteitä, on vain intressejä, jotka on pyrittävä sovittamaan yhteen, vieläpä kansallinen etu edellä.

Nyt ollaan tiellä, jolla Suomen kansalaisille rakennetaan mahdollisuutta ydinsäteillä Kokoomuksen maallemme tekemille "palveluksille".

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Kaunis puolustuspuhe, mutta en kyllä oikein itse tiedä, kuinka vakavissaan voi ottaa pääministeriä, joka onnistuu parin kuukauden sisällä haukkumaan yhden puolueen russofobiasta ja heti perään toisen puolueen suomettuneisuudesta.

Tietysti voi olla, että Stubb itse kokee edustavansa maltillista ja aitoa reaalipolitiikkaa, toisin kuin russofobiset vihreät ja suomettunut keskusta. Mutta näin sivusta katsoen vaikuttaa enemmänkin siltä, että vajoavien gallup-lukemien seurauksena pääministeri tempoilee kommenteissaan aivan miten sattuu.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Mahdollinen pitkään oppositioon joutuminen sateenkaarihallituksen aikaansaamattomuuksista pelottaa vanhoista pyhistä arvoistaan pahasti kaikonneita nykyisiä kokoomuspoliitikkoja.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Entäs siellä ytimessä työskentelevä suomalainen: Miksi blogisti ei päivittänyt meitä ja EU:n tiedustelupuolta jo huhtikuussa 2014, jolloin tämä Alafuzoffin lausunto tuli uutisiin?

"Juuri Ukrainaan liittyy kohu, joka nousi viime keväänä Alafuzoffin lausuntojen jälkeen. Hän sanoi Ylen haastattelussa huhtikuun lopulla, että Ukrainassa ei ole Venäjän sotilaita eivätkä Venäjän asevoimat olleet sekaantuneet konfliktiin. Venäjällä Alafuzoffia kehuttiin "rehelliseksi mieheksi vieraasta tiedustelusta.
Alafuzoffin puheet eivät olleet EU:n virallisen linjan mukaisia. Moni piti lausuntoa yllättävänä ja epäili, että Euroopan sotilastiedustelun päällikkö kyllä tiesi, että Itä-Ukrainassa olivat liikkeellä samat Venäjän armeijan erikoisjoukot kuin Krimillä." (HS)

Oliko edellä esitetty EU:n, Suomen vai ko. henkilön omaa politiikkaa. Kerro, jotta ymmärrämme.

Vaikuttivatko silloin (2014) EU-vaalit ja tänään tulevat (2015) eduskuntavaalit?

Käyttäjän petrisarvamaa kuva
Petri Sarvamaa

Seppo hyvä,

Sanopas se. Minä en ymmärrä. Tarjoamastasi kolmesta vaihtoehdosta voin sulkea kaksi pois varmuudella: 1) kyse ei ollut EU:n politiikasta 2) kyse ei ollut Suomen politiikasta.

Käyttäjän FArra kuva
Fredrik Arra

Minulla on käynyt mielessä hänen näkemyksiään lukiessani, että Georgij Alafuzoff pitäisi nimittää dosentiksi, jos hänellä ei jo ole dosentuuria.

Raine Koskimaa

Kyllä suurimman hämmennyksen on aiheuttanut Kokoomus runnottuaan Vapaavuoren johdolla Rosatom-periaatepäätöksen läpi. Eikö Sarvamaakaan näe tässä mitään ongelmaa?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Logiikka on siinä, että venäläisen ydinvoimateknologian toimittajan uskotaan elävän vielä pitkään sen jälkeen, kun väliaikainen Putin-komento sotadoktriineineen on kumoutunut.

Raine Koskimaa

Mutta kun nyt on kysymys siitä, onko Suomi mukana EU:n pakoterintamassa (erityisesti energiapolitiikka) vai jossain harmaalla vyöhykkeellä, niin mitkään lausunnot eivät ole vieneet Suomea juuri tuonne suomettumisen pimeälle vyöhykkeelle niin tehokkaasti ja suoraan kuin Fennovoima-Rosatom -periaatelupa.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Sarvamaalle tiedoksi, että turvallisuuspoliittisen tilanteen on havaittu perusteellisesti muuttuneen mm. viime heinäkuussa. :D
"Nato-keskustelu sai uuden vaihteen puolustusvaliokunnan puheenjohtajan, Jussi Niinistön (ps.) esittäessä selvityksen tekemistä Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista (Pohjalainen 31.7.).
Turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa näyttää perusteellisesti muuttuneen. Suomi elää entistä imperiumiaan haikailevan, arvaamattoman naapurin kyljessä."

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Siksi suomalaisten poliitikkojen on syytä olla tarkkana kuin porkkana, mitä suustaan päästelevät. Tyhmyydestä ja sammakoista kun sakotetaan mm. eduskuntavaaleissa.

- "Suomen geopoliittisesta asemasta johtuen kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen." (J.K. Paasiki ,kok) Siksi kysynkin, elättekö realiteeteissa vai "eurottuneessa ja brysselöityneessä" illuusiossa?

Jatkokysymyksiä: Kuinka EU/EMU:n ja jäsenmaiden demokratiavajeet ja suoritustilainen talous saataisiin kuntoon? Ja kuinka yhteiskansallinen integraatioaste saataisiin paremmaksi ja yhdenvertaisemmaksi taloudellisesta, juridisesta ja poliittisesta orjuuttamisesta. Nyt tilanne on kuin keskittävä,alistava finanssimafia johtaisi EU/EMUa.

Tämäkö on se rauhan ja veljeskansojen liitto, jolla EU/EMUa mainostettiin alkuaan? Pikemminkin huijattu irvikuva siitä. Suomikin huijattiin mukaan kohtalokkain seurauksin.

Käyttäjän harritkiiskinen kuva
harri kiiskinen

Kyllä on uskomatonta, kuinka kokenut toimittaja voi katsoa asiioita noin mustavalkoisesti ja täysiverisen "psykologisen kieltäymyksen" vallassa.
Toisaalta,siihenhän se oikeistolaisten toimittajien, kuten poliitikkojen ja suurpääpoman "maailmanparannus ja köyhyyden poistaminen, sekä demokratian" levittämistoiminta perustuu pääasiassa.

Antero Moilanen

Kerkesikö ne siellä Brysselissä kyselemään samalla, mitä ukrainalaiset haluaa?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Sarvamaata ahistaa kun hän ei osaa vastata vainoharhaisille hysteerikoille Suomen ulkoministerin erinomaisesta harkintakyvystä ja jäistä tämän hatussa.

..."missä on Georgia, missä on Maidan, missä on Malaysian Airlines?", he kirkuvat, ja Sarvamaa on yhtä varma vastauksista kuin kysyjätkin: Venäjä hyökkäsi Georgiaan, Maidanilla ei suoritettu laitonta vallankaappausta eikä ollut fasisteja eikä muodostettu katuparlamentin sanelemaa hallitusta. Ja Venäjä jollain kummallisella tavalla pudotti malesialaisen siviilikponeen Ukrainassa.

Haukotus. Kyllä mahtaa Sarvamaalla olla vaikeaa siellä Brysselissä. Mitä jos tulisi välillä hengittämään raitista ilmaa, ennen kuin vihreät pikku-ukot sekoittavat lopullisesti pään...

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Mielikuvapolitiikka on kostautunut keinotekoiselle "työväenpuolueelle".

Bluffipuheet näkyvät läpi. Kuten Presidentti Niinistökin (kok) totesi. Rehellisyys taisi unohtua. Ja savolaisen Kataisen hallitusurakkakin jäi tekemistä vaille valmiiksi. Piti oikein paeta EU:n leipiin mennyttä mainetta.
Eikä sielläkään päässyt kuin hänelle täysin saavuttamattoman 300 mrd:n euron kolehdin kerääjäksi. Veroparatiisimies Junckert pisti hänelle noin muodoin länget kaulaan. Miksikö?

Suomi-meriiteillä Katainen ei saanut/ eikä annettu parempaa EU-mestaa uraputkessaan.

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Siis Sarvamaa on nyt ihan täysin sekaisin. Ei ole oikeastaan olemassa mitään muuta hämmennystä kuin se, että Kokoomus kaiken järjen vastaisesti ja täysin vastuuttomasti yrittää kaikkia likaisia keinoja käyttäen ajaa Suomea NATOn kelkkaan ja tuhota Suomen poliitikkojen vuosikymmenten työn idänsuhteiden eteen. Näin oksettavaa politikointia ulko- ja turvallisuuspolitiikalla ei pidä sietää, ja ensi vaaleissa Kokoomus maksaa kalliisti tästä pelistään.

Muut puolueet (pääosin) toimivat yhteistyössä, vastuullisesti ajaen yhtenäistä ja Suomen etujen mukaista ulkopolitiikkaa. Melkein tekisi mieli sanoa että Kokoomusta pitäisi jatkossa käsitellä hylkiöpuolueena, jolle ei tulisi antaa valtakunnan kannalta tärkeitä tehtäviä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskien.

Juha Sojakka

Sarvamaalta on kartta hukassa.

Jos syttyy sota ei Espanja ja Irlanti ole heti kahden suurvallan sotatantereena. Suomi on. Kaikki keinot ovat luvallisia välttää aseellinen konflikti. Edes Ukrainan takia ei Suomea kannata uhrata.

Taloudessa olemme samassa pisteessä. Ellei EU kompensoi Suomen taloudellisia menetyksiä, kannattaa pakotteita hieman tarkastella.

Olisi kiva kuulla mitä puolustetaan kun Ukrainaa puolustetaan. Annetaan ukrainalaisten itse selvittää kenelle rahat ja valta kuuluvat.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Kokoomuksen höpinät todellakin ovat aivan sekaisin. Ymmärrän hyvin kun ensin äänestetään yks pöljä Brysselistä puolueen johtoon ja samantien pääministeriksi laukomaan uskomattoman hulluja epätoivoisia vaalitäkyjä ulkopolitiikastamme kansan etuja polkien.

En usko, että nämä kokoomuksen Nato- ja EU-kiimaiset edes tajuavat missä nyt mennään ja mihin ovat itse menossa. Nyt kun ajatellaan missä oltiin ennen NL'n hajoamista ja aikana, jolloin kokkarit pidettiin visusti sivussa vallan kahvasta sotkemasta naapurisopua. Evakkoreki taas odottaa ja tokihan se pelottaa.

Elettiin välillä reilu parikymmentä vuotta 'rauhan aikaa'. Nyt kun olemme palanneet samaan kylmän Putinin uhon aikaan Sarvanmaalla ja kumppaneilla on isohihna alkanut luistaa. Nato ja liittovaltio ovat karkaamasta käsistä kun suomalaisten muisti alkaa palaamaan takaisin.

Vain Kepulla on ammattitaitoista väkeä vastata suomalaisten 'huutoon' oikeasta turvallisuudesta, kieltämättä se syö kokkaria niin sisältä kuin päältä. Nääs kun vanha YYA'kin on kertaluokkaa parempi kuin Stubb'n ja Sarvamaan höyryämä loppukin itsenäisyydesta on saatu kenkättyä hilupilttuu EU'n haltuun.

Blokisti saisi hävetä. Aiomme olla jatkossakin suvereenin itsenäinen suomalainen valtio ilman EU'n sekoilevaa suhmurointia ja Naton turhia ja tarpeettomia suitsia.

Kannattaa Sarvanmaankin kuunnella tarkasti Presidentti Niinistön, Virmavirran ja Kepun heitä myötäileviä oikeita ajatuksia. Samoin suosittelen luettavaksi kenraali Gustav Hägglundin tuoretta kirjaa 'Rauhan utopia'.

Toimituksen poiminnat